Suomi on ajautumassa demokratian alennustilaan
Nyt näyttää Suomessa demokratian kannalta todella huolestuttavalta.
Timo Soinin tunteellinen ilmoitus hallitusneuvotteluista vetäytymisestä oli jo sinänsä poikkeuksellista suomalaisessa politiikassa. Yleensä tuon tason poliittiset johtajat perustelevat päätöksiään kylmillä tosiasioilla, harvoin ääni liikutuksesta väristen tunnesyillä.
Miten käy nyt niitten lupausten, jotka perussuomalaiset antoivat äänestäjille: parannukset maahanmuuttopolitiikkaan, aselaki, vanhusten aseman parantaminen ja kansallisen puolustuksen vahvistaminen? Kaikki uhrataan, jotta voidaan keskittyä toivottomaan taisteluun EU:n tuulimyllyjä vastaan!
Pahinta on, että hallituksesta näyttää tulevan vaaleissa hävinneitten triumfi. Härskeintä on, että hallitusvastuuseen näyttävät jäävän kolmanneksen edustajanpaikoistaan menettänyt Vihreät sekä ikihallituspuolue RKP, joitten hallituksesta häätäminen oli myös eräs perussuomalaisten päätavoite.
Soinilaisen kenttäväen ensireaktiot näyttävät olevan hämmentyneitä. Osa tosin pitää Soinin päätöstä hyväksyttävänä, lähinnä siksi, että Soini nähdään erehtymättömänä johtohahmona. Varmaa kuitenkin on, että ajan mittaan hallitusvastuun pakoilu aiheuttaa kovia paineita perussuomalaisten eduskuntaryhmän sisällä. Kaikki edustajat eivät varmuudella hyväksy Soinin päätöstä, vaikka eivät sitä juuri nyt halua julkisesti arvostella.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kuten täällä on selkeästi perusteltu, oli oppositioon meneminen tällä hetkellä perussuomalaisilta ainoa järkevä valinta, eikä tulevaa sateenkaarihallituspohjaa voi miksikään triumfiksi kehua, jos siitä edes ikinä tulee mitään. Eihän Kataisen ensimmäinenkään väistötemppu, eli Portugali-tuen irrottaminen hallituskuvioista onnistunut lainkaan. Kahdella suurimmalla ei ole yhteensä sataa paikkaa ja ne joutuvat alistumaan kahden pienen puolueen kolmesta vaa'ankieliasemaan, mikä tarkoittaa tiukoissa paikoissa samanlaisia riitoja ja ankaraa hiillostusta kuin mitä nyt nähtiin perussuomalaisten kanssa, kenties kuitenkin eri asioista.
Veikko Vennamon SMP meni aikanaan heppoisin eväin hallitukseen ja sen kannatus tuli ryskyen alas toipumatta koskaan, Perussuomalaiset heidän ideologisina perillisinään tuskin haluavat kävellä samaan miinaan toistamiseen.
SMP:n hallitukseen meno oli aivan eri asia. Se meni tietoisesti apupuolueeksi silloiseen hallitukseen. Nyt Perussuomalaiset on eduskunnan kolmanneksi suurin puolue, suurempi kuin Keskusta. Perussuomalaiset missasivat historiallisesti ainutkertaisen mahdollisuutensa vaikuttaa kolumnissani luettelemieni asioitten toteutumiseen.
Jos luit aikaisempia keskusteluja, unohdit ansa-aspektin. Kokoomus ja SDP eivät nimittäin pidä perussuomalaisista, eivätkä halua olla kyseisen puolueen kanssa tekemisissä enempää kuin on välttämätöntä.
Portugali-pakettiin meneminen ja saman linjan jatkaminen olisi ollut taloudellisesti hyvin vakava kysymys eikä mikään pikkuasia. Sen moraalista lommoa olisi perussuomalaisten, toisin kuin SDP:n, ollut mahdotonta tyydyttävästi korjata. Perussuomalaisten ryvettäessä yhtäkkiä tullutta ei-vakaalla pohjalla olevaa kannatustaan olisi ennenpitkää tullut tilanne, jossa Katainen olisi ajanut maan ennenaikaisiin vaaleihin, tavoitteena siivota perussuomalaiset politiikan kärkipaikoilta pois, kun heidän ryhmänsä olisi supistunut kouralliseksi.
Nyt sen sijaan on tarjolla hyviä mahdollisuuksia tehdä aggressiivista oppositiopolitiikkaa ja hyödyntää hallituksen heikkoutta ja poikkeuksellisen suurta sidonnaisuutta pienpuolueista. Edes kahdella suurimmalla RKP:lla yhteensäkään ei ole sataa paikkaa, mikä on suomalaisessa politiikassa harvinaisuus.
Oppositiopolitiikkaa tulee johtamaan Keskusta. Perussuomalaisten osaksi jää häirikön osa. Soinin voimat, joita kokematon eduskuntaryhmä yhä enenevästi tulee rasittamaan, eivät kestä kovin pitkälle. Jonkin asteinen enemmistöhallitus muodostuu joka tapauksessa ja perussuomalaisten kovakin oppositiopolitiikka kilpistyy muitten oppositiopuolueitten yhteistyöhaluttomuuteen. Esimerkiksi Vasemmistoliitto ja Keskusta eivät hevin tule liittoutumaan perussuomalaisten kanssa.
Ei suomi ajaudu demokratian alennustilaan, suomi oli vähällä päästä siitä pois mutta persujen vaalivoitto ei riittänyt vaan putosimme entistä syvemmälle paskaan.
Kataisen ja Urpilaisen ilveily tukipakettien kanssa on demokratian irvikuva. Siihen saastaanko persujenkin olisi vielä pitänyt tarttua?
Vuoden päästä Kreikkaa pitää taas tukea 100 miljardilla. Perussuomalaisten olisi aika vaikea olla sellaisessa hallituksessa, jolla on piikki auki.
Vuoden päästä Kreikka on todennäköisesti selvitystilassa.
Hallituksesta käsin asioihin voi vaikuttaa, oppositiossa ollessa voi vain räksyttää.
Tämä blogisti tuntuu kuuluvan siihen sarjaan, jotka kuvittelevat, että jos jollakin puolueella on 39 paikkaa 200:sta, niin se tarkoittaisi 19.5% valtaa, jossa sen pitäisi mekaanisesti tavoitella saavansa joka viidennen tavoitteensa läpi ja tyytyä siihen. Näin ei asia kuitenkaan ole. Tuon kokoinen ryhmä pystyy käyttämään paljon suurempaa valtaa huomioimalla oikein muiden puolueiden keskinäisiä voimasuhteita, potentiaalisia hallituskoalitioita ja tekemällä ja toteuttamalla uhkauksia vetäytyä sellaisista hallituskoalitioista, joissa itse on mukana, jos ei saa omaa tahtoaan läpi. Enemmistön muuttaminen vähemmistöksi omalla siirrolla on politiikassa hyvin voimakas uhkaus.
Tarjoan taas tätä linkkiä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Cooperative_game
Perussuomalaisten taktiikka tähän asti voi olla tarkkaan laskettua ja Kataisen ja Urpilaisen iloisten hymyjen taakse voi kätkeytyä pelko. En tarkoita, että Katainen osaisi kuutosen matematiikannumeroillaan laskea näitä asioita loppuun asti, mutta ei ole poissuljettua, etteikö suurpuolueilla olisi avustajinaan myös sovelletun matematiikan asiantuntijoita. :-)
"Tämä blogisti tuntuu kuuluvan siihen sarjaan, jotka kuvittelevat, että jos jollakin puolueella on 39 paikkaa 200:sta, niin se tarkoittaisi 19.5% valtaa"
Väärä analyysi. Et ole ymmärtänyt kirjoitusteni sisältöä lainkaan.
Mainitsit tällaiset perussuomalaisten tavoitteet: "parannukset maahanmuuttopolitiikkaan, aselaki, vanhusten aseman parantaminen ja kansallisen puolustuksen vahvistaminen". Tässä on kaksi mutkaa matkassa.
Ensinnäkin, Portugalin paketti oli niin iso asia, että siihen piti reagoida tässä ja nyt, koska se oli kerran ajankohtainen. Perussuomalaisilla ei missään tapauksessa olisi ollut varaa munata tätä avainasiaa ja kuvitella kalastavansa osalla tuota luetteloa tai muuta "toiveiden tynnyriä", myöhemmin irtopisteitä.
Toiseksi, jos rehellisesti suhteutetaan nuo kohdat perussuomalaisten äänestäjäkunnan tarpeita vastaan, havaitaan, että ne ovat joko marginaaliryhmien kysymyksiä mahdollisessa kannattajajoukossakin, kuten "aselaki", tai aihepiiriltään niin laveita asioita, joissa on vaikea tehdä niin selviä linjaeroja kokoomukseen ja SDP:hen, kuten "parannukset maahanmuuttopolitiikkaan", "vanhusten aseman parantaminen" tai "kansallisen puolustuksen vahvistaminen".
Pitkän linjan valtionhoitajapuolueet, joilla on vakiintunut kannatuspohja, voivat rakentaa tuollaisten kysymysten varaan niiden realisoituessa hiljalleen pitkin vaalikautta, mutteivät perussuomalaiset. Jos perussuomalaisista jää mielikuva kokoomuksen ja SDP:n hännystelijöinä ja lehmänkauppiaina, niin se on heille menoa.
Lue perussuomalaisten vaaliohjelma ja mieti, mitä siinä luvattiin.
Kaikki lupaukset jäävät nyt lunastamatta.
Todennäköisesti Soini arveli, että hallitukseen meno nostaisi muitakin perussuomalaisia poliitikkoja näkyvään asemaan valtakunnan politiikassa.
Median suhtautuminenkin Soiniin alkaa jo ihmetyttää. Eilen TV-1:n lähetyksessä haastateltiin europarlamenttaarikko Sampo Terhoa ja todettiin hänen menneen Brysseliin "paikkaamaan Soinia".
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 13 kommenttia